PIHLAJA

PIHLAJA

 

Pihlajat ovat pienehköjä puita tai pensaita. Lajien määrässä on suurta epätarkkuutta, koska pihlajia on monia lähisukuisia kantoja, jotka toiset kasvitieteilijät laskevat erillisiksi lajeiksi, toiset eivät.Pihlajan kukinta-aikaa on kesä-heinäkuu. Runsaskukkaisen 8–10 cm leveän huiskilon valkeissa kukissa on voimakas tuoksu. Punaiset tai kellanpunaiset marjat ovat muodoltaan kuin pieniä omenia.

Pihlajan tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lehdot, lehtomaiset tuoreet ja kuivahkot kangasmetsät, metsänreunat, rehevät korvet, rannat ja kalliorinteet. Laji tarvitsee riittävän valoisan ja ravinteikkaan kasvupaikan. 

Pihlajanmarjoja kypsyy puuta kohti muutama kymmenen kiloa, parhaimmissa puissa voi olla hyvänä satovuonna parisataa kiloa marjoja. Hyviä marjasatoja tuottavat pihlajat ovat useiden kymmenien vuosien ikäisiä, aukealla kasvavia, kookkaita ja leveälatvuksisia yksilöitä. Pihlajanmarjat ovat kypsiä poimittavaksi elo-syyskuussa. Pihlajanmarja on runsaskuituinen. Pihlajanmarjat sisältävät paljon C-vitamiinia, saman verran kuin suomarja lakka. Marjassa on myös E-vitamiinia.

Pihlaja on kuuluisa koristekasvi, mutta pihlajanmarjaa voi käyttää hillojen, hyytelöiden ja jälkiruokien valmistuksessa. Marjan voimakas maku pehmenee, jos sitä yhdistetään hilloissa makeampiin marjoihin tai hedelmiin. Marjoja voi säilöä pakastamalla, kuivaamalla ja mehuna tai hilloksi keittämällä. Pihlajan lehdistä voidaan valmistaa erinomaista yrttiteetä.

Pihlajan tiivis puuaines soveltuu puukäsitöiden ja puuastioiden raaka-aineeksi sekä huonekalujen valmistamiseen. Taipumista kestävänä pihlajaa on käytetty lisäksi muun muassa haravan piikeissä, seiväshypyssä seipäänä, tuuli- ja vesimyllyjen rattaiden hampaina, kärryjen akselina, puujousena, reen aisoissa. 

 

Pihlajanmarjasämpylät

6 dl vettä tai maitoa
2,5-3 dl kokonaisena pakastettua pihlajanmarjoja
(1 dl pakastettua venkolin lehtisilppua)
5 dl kauraryynejä
1 dl karkeita leseitä
1 dl soijajauhoja
1 dl vehnänalkioita
50 g hiivaa
1 tl suolaa
1 dl öljyä
0,5 dl siirappia
vehnäjauhoja
Pihlajanmarjojen annetaan sulaa ja ne survotaan rikki tai jauhetaan tehosekoittimessa yhdessä nesteen kanssa. Hiiva, suola ja öljy lisätään, samoin venkolisilppu. Sen asemesta voi käyttää myös anista, kuminaa tai tillin siemeniä. Kauraryynit, leseet, soija ja alkiot lisätään. Taikina alustetaan lopullisesti vehnäjauhoja käyttäen. Sen annetaan kohota hyvin, leivotaan sämpylöiksi, kohotetaan uudelleen ja paistetaan n. 225 asteessa. Ennen paistamista sämpylät voidaan voidella piimällä.
Lähde: Ulla Lehtonen, Herkkuja luonnosta ja puutarhasta.


Pihlajanmarjapuuro

1 dl pihlajanmarjoja
1 l vettä
2 omenaa
1 dl sokeria
3 dl ruisjauhoja
(1-2 rkl perunajauhoja)
Huuhdotut pihlajanmarjat keitetään vedessä huuhdottujen, paloiteltujen omenien kanssa. Sokerilla maustettuun kiehuvaan liemeen vatkataan ruisjahot vähitellen. Puuroa keitetään hiljalleen tunnin verran, usein hämmentäen. Jos se ei ole kyllin sakeaa, se suurustetaan kylmään vesitilkkaan sekoitetuilla perunajauhoilla ja saa kiehahtaa. Puuro kaadetaan välille jäähtymään ja pinta sokeroidaan.